¶ Maamassatietojen vakiointi
¶ Tiivistelmä
Projektin tavoitteena oli kehittää pilaantumattomien maa-ainesten massatiedon vakiointia koskeva malli, joka yhtenäistää luokitukset, tietosisällöt ja tiedonvaihdon käytännöt infrarakentamisen eri vaiheissa. Tarve vakioinnille nousi nykytilanteesta, jossa massatieto on hajallaan, luokittelut ja muuntokertoimet vaihtelevat ja tiedonsiirto tapahtuu pitkälti manuaalisesti, mikä vaikeuttaa massatalouden, kiertotalouden ja päästövaikutusten hallintaa.
Projektissa laaditut käyttötapauskuvaukset, kaksi työpajaa ja asiantuntijahaastattelut toivat esiin, että massatiedon tarkkuus lisääntyy luonnollisesti projektin edetessä. Tämän perusteella määriteltiin vaiheittain tarkentuva luokittelumalli suunnittelun ja rakentamisen eri vaiheisiin, suositeltavat ja pakolliset tietokentät sekä käytettävät muuntokertoimet. Lisäksi testattiin maamassadatan tiedonsiirtoa ja sen haasteita kahden eri järjestelmän välillä sekä laadittiin soveltamisohje maamassadatan hyödyntämiseksi.
Projektissa ehdotetut uudet toimintamallit luovat edellytykset paremmalle tiedon vertailtavuudelle ja lisäävät läpinäkyvyyttä. Lisäksi ne mahdollistavat tiedon hyödyntämisen entistä aikaisemmin massaprojektien elinkaaressa. Vakioidut tietosisällöt, prosessit ja rajapinnat tukevat sujuvampaa massakoordinaatiota, luotettavampaa päästölaskentaa ja parempaa kiertotalousasteen seurantaa. Työ luo pohjan massakoordinaation edistämiselle ja kehittämiselle kansallisella tasolla sekä tukee toimialan tavoitteita kohti digitalisaatiota ja vähähiilisyyttä. Jatkokehityssuositukset kohdistuvat erityisesti yhtenäisten Green Deal -mittareiden luomiseen, luokittelujen täsmentämiseen, rajapintojen kehittämiseen sekä vakioitujen käytäntöjen sisällyttämiseen hankinta- ja sopimusehtoihin.
¶ Projektin taustaa
Rakennusalan toimintaympäristö on murroksessa, kun ilmastonmuutoksen torjunta ja vähähiilisten toimintatapojen edistäminen yhdistyvät tuottavuuden parantamiseen. Infrarakentamisessa merkittävä osa päästöistä syntyy maa- ja kiviaineksien kuljetuksista, minkä vuoksi materiaalivirtojen hallinta ja kiertotalouden periaatteiden toteuttaminen ovat keskeisiä tavoitteita. Nykytilanteessa tiedon kerääminen ja hyödyntäminen on kuitenkin hajanaista: data sijaitsee useissa eri järjestelmissä, eikä maalajiluokitusta ole standardoitu. Samaa maalajiketta voidaan kuvata erilaisilla luokitteluilla ja muuntokertoimilla, joita ei ole vakioitu, mikä vaikeuttaa tiedonkulkua ja automatisoitua tiedonjakoa.
¶ Mitä projektissa tehtiin
Projektissa koottiin ja yhteensovitettiin käytännön tarpeita ja olemassa olevia käytäntöjä, jotta massatiedosta saadaan:
-
yhteismitallista (samaa tarkoittavat asiat kuvataan samalla tavalla)
-
siirrettävää (tieto liikkuu järjestelmien ja toimijoiden välillä ilman manuaalista tulkintaa)
-
hyödynnettävää varhaisessa vaiheessa (ei vasta toteumassa)
Työmenetelmät olivat erityisesti käyttötapaukset, työpajat, haastattelut sekä tiedonsiirtotestaus.
Projektissa hyödynnettiin lähtöaineistoa (mm. InfraRYL, Infra 2015 Määrämittausohje, käytössä olevat työkalut ja rekisterit) ja täydennettiin sitä sidosryhmätyöllä:
-
Työpaja 1: 27.8.2025 (62 osallistujaa): tietotarpeet ja prosessit eri vaiheissa.
-
Asiantuntijahaastattelut: 12 kpl: käytännön esimerkit, vastuut ja kehitystarpeet.
-
Työpaja 2: 9.12.2025 (37 osallistujaa): pakolliset tietokentät, luokittelut ja vaiheittainen malli.
-
Tiedonsiirron testaus: järjestelmien välisen automaation haasteet ja minimirajapintatarpeet.
Tuloksena syntyivät vaiheittain tarkentuva luokittelumalli, tietokenttämäärittelyt pakollisuuksineen, yksikkö- ja muuntokerroinsuositukset sekä soveltamisohje.
¶ Työn tulokset
¶ Käyttötapauskuvaukset
Käyttötapaukset sisältävät toimijakuvaukset (RACI), tiedonvaihdon vaiheet, tietosisältövaatimukset sekä keskeiset hyödyt. Ne toimivat projektin määrittelyjen runkona.
Kuva 1. Käyttötapauskuvaukset ja massatiedon tarkentuminen
-
Liite 1: Maankäytön suunnittelu – massojen hallinnan ja kiertotalouden ennakointi kaavoituksessa (alustavat massataselaskelmat ja CO₂-vaikutusten arviointi).
-
Liite 2: Rakentamisen suunnittelu – massalogistiikan ja hyötykäytön suunnittelu osana teknisiä ratkaisuja (massatasapainot, varastointi- ja jalostusalueet, viranomaiskäsittelyn tuki).
-
Liite 3: Rakentaminen – työmaan operatiivinen massanhallinta, seuranta ja raportointi (jäljitettävyys ja toteumatiedot).
¶ Tietokentät ja niiden pakollisuudet
-
Määritetään mitkä tiedot ovat pakollisia ja mistä vaiheesta eteenpäin, jotta tiedonvaihto ja vertailu onnistuvat.
-
Määrittelyt tehdään niin, että niitä voidaan käyttää järjestelmien välisen automaattisen tiedonsiirron perustana.
Tiedonsiirron kannalta tärkeimmät tietokentät on määritetty pakollisiksi ja kerrottu, mistä projektin vaiheesta (maankäytön suunnittelu, rakentamisen suunnittelu, rakentaminen) eteenpäin kenttä on pakollinen. Kun tieto merkitään pakolliseksi jossain massatiedon vaiheessa, on se pakollinen myös siitä vaiheesta eteenpäin. Massatieto tarkentuu vaiheittain. Pakollisuus ei rajaa sitä, missä vaiheessa tiedon voi syöttää järjestelmään eli tiedon voi syöttää myös aikaisemmassa vaiheessa, jos se on saatavilla.
Määrittelyt on koottu Liitteeseen 5 (Kenttämäärittelyt ja pakollisuudet), jossa tietosisällöt on jäsennetty neljään tauluun (Projekti, Massakohde, Massavirta, Siirtotapahtuma) sekä arvojoukkoihin. Pakolliset kentät on merkitty ja nostettu ylimmäksi taulujen kenttämäärittelyiden alussa.
Kuva 2. Maamassatiedot ja pakolliset tietokentät
¶ Muuntokertoimet ja käytettävät yksiköt
Esitämme, että projekteissa otetaan käyttöön Infra 2015 Rakennusosa- ja hankenimikkeistön Määrämittausohjeen liitteiden 2 ja 3 muuntokertoimet.
Oletusyksikköinä esitetään käytettävän:
-
Massayksikkö: tonni (t)
-
Kaivettavissa massoissa: kiintoteoreettinen tilavuus (m³ktr)
-
Täytettävissä rakenteissa: rakenteen teoreettinen tilavuus (m³rtr)
Lähtökohtaisesti näitä muuntokertoimia noudatetaan kaikissa projekteissa samalla tavalla. Mikäli projektissa on perusteltu tarve poiketa oletusmuuntokertoimista, tulee poikkeama määritellä. Sovituista muuntokertoimista poikkeaminen edellyttää, että käytettävät tekniset järjestelmät mahdollistavat muuntokertoimien muokkaamisen projektikohtaisesti. Käytetyt arviot ja perustelut on dokumentoitava sekä viestittävä selkeästi silloin kun massatietoa jaetaan muille.
¶ Massan luokittelu ja vaiheistus
-
Massatieto saa olla varhaisessa vaiheessa karkeaa ja perustua tiedon sijaan arvioihin, mutta se tarkentuu hallitusti suunnittelusta toteutukseen, kun tieto lisääntyy.
-
Tiedon “pakollisuudet” sidotaan projektin vaiheeseen.
-
Luokittelu yhtenäiseksi ja järjestelmäriippumattomaksi:
tavoitteena vähentää tulkinnanvaraisuutta (esim. vapaan tekstin sijaan ohjattu luokittelu), jotta tieto toimii sekä suunnittelussa että toteumassa.
Kuva 3. Vaiheittain tarkentuvassa mallissa masssan tyyppi ja laji tarkentuvat asteittain
Vaiheittain tarkentuvassa mallissa ensimmäiset alustavat arviot tai tiedot massasta voidaan todeta maankäytön suunnittelun alkuvaiheissa koskien alueen aikaisempaa käyttöä. Alueen aikaisemman käytön perusteella voidaan esimerkiksi arvioida pilaantuneisuuden (PIMA) todennäköisyyttä, vaikka tarkempaa tietoa ei vielä ole. Samalla voidaan todeta, onko alueesta mahdollisesti tehty jo aikaisemmin tarkempia tutkimuksia ja onko käytössä jo valmiiksi tarkempaa maalajitietoa.
Projektin edetessä rakentamisen suunnitteluun, voidaan arvioida massan soveltuvuutta käyttöön sekä tehdä arvio massojen sovelletusta geoluokituksesta. Näitä tietoja tarkennetaan, kun massalle tehdään mahdollisia tutkimuksia.
Viimeistään rakentamisvaiheessa massasta saadaan tarkkaa tietoa ja se voidaan luokitella massa InfraRYLin mukaisiin massan lajeihin ja massan tarkentaviin lajeihin.
¶ Suositukset jatkokehitykselle
¶ Kiertotalouden Green Deal
Kiertotalouden Green Deal on vapaaehtoinen strateginen sitoumus, jossa valtakunnallisesti edistetään kiertotalouteen siirtymistä ja vähennetään luonnonvarojen liikakäyttöä. Sitoumukseen voivat liittyä yritykset, toimialajärjestöt, kunnat ja maakunnat.
Useat tähän projektiin osallistuneista organisaatioista on tehnyt Green Deal -sitoumuksen. Työpajoissa ja haastatteluissa todettiin, että on tärkeää määrittää massojen kiertotalousseurannan yhteiset mittarit ja niiden laskentasäännöt organisaatioiden kiertotaloustavoitteiden etenemisen seurantaan. Kun mittarit ovat kaikilla organisaatioilla samat, tietojärjestelmiin voidaan luoda kentät näiden tietojen seurantaa varten. Tällöin niiden seuranta helpottuu, ja vertailtavuus eri organisaatioiden kesken mahdollistuu.
Hyviä seurattavia mittareita massojenhallinnan kiertotaloudessa ovat esimerkiksi massakoordinaation avulla säästetyt CO2-ekv-päästöt ja massojen hyödyntämisprosentti eli kuinka suuri osa massoista saadaan hyödynnettyä.
Osaaminen hyötykäyttökohteiden paremmasta käytöstä ja uusien hyötykäyttökohteiden kehittämisestä ja ideoinnista lisääntyy jatkuvasti, joten niiden suhteen on pysyttävä ajan tasalla ja seurattava uusimpia tutkimustuloksia. Uusien käyttökohteiden ja -tapojen kehittäminen on mahdollista, kun varhaisen vaiheen massatietoa saadaan lisättyä ja tarkennettua.
¶ Muuntokertoimet
Muuntokerrointen jatkokehityksessä tulee huomioida tarpeet muun muassa turpeen ja kalliolouheiden muuntokertoimille. Esimerkiksi kallioperän laadunvaihtelu (mineralogia, lujuus, pölyn määrä murskeessa) voi vaikuttaa sen käytettävyyteen eri rakenneosissa. Lisäksi tulee huomioida kansalliset maantieteelliset eroavaisuudet esimerkiksi savimaiden koostumuksessa ja luokittelussa. Lisäohjeistusta voidaan vaatia myös erilaisten sekoitteiden tulkinnasta ja muuntokerrointen soveltamisesta niihin.
¶ Luokittelut tarkemmalla tasolla
Jatkokehityksessä voidaan tarkastella myös muiden luokitteluiden tuomista, esimerkiksi maalaji, kasvillisuuden määrä, kasvualustojen kierrätys- ja sekoitemassat sekä sekoitteet. Massojen luokittelun jatkokehityksessä tulee myös huomioida tarpeet muun muassa turpeelle, kalliolouheelle ja maantieteelliset eroavaisuudet esimerkiksi savimaiden käytettävyyden suhteen.
Lisäohjeistusta voidaan vaatia myös erilaisten sekoitteiden tulkinnasta ja luokitteluiden soveltamisesta niihin. Lisäksi vakiointiprojektissa tunnistettiin useita luokitteluaihioita, joita voidaan tarkastella mahdollisesti käyttöönotettavaksi myöhemmissä vaiheissa.
Kuva 4. Mahdollisia luokitteluaihioita myöhempää kehitystyötä varten
¶ Integraatiot ja rajapinnat
Massatiedon hajanaisuudesta ja manuaalisesta tiedonsiirrosta aiheutuu tehottomuutta sekä massatiedon tulkinta- ja tiedonsiirtoriskejä. Jatkokehityksessä on keskeistä määritellä yhteiset minimirajapinnat, joiden avulla kaikki olennainen tieto kulkee automaattisesti suunnittelujärjestelmistä kustannuslaskentaan, massakoordinaatioon sekä siirtoasiakirjapalveluihin ja kansallisiin rekistereihin. Rajapintojen tulee sisältää selkeästi määritellyt pakolliset tietokentät, ja niissä on kuljettava myös muuntokertoimien ja luokitusversioiden tiedot, jotta tieto pysyy yhdenmukaisena prosessin eri vaiheissa.
Seuraavaksi kannattaa määrittää kriittisimmät järjestelmät, joiden välistä tiedonsiirtoa aletaan automatisoida. Automatisointi mahdollistaa toimijoille virheettömämmän ja kevyemmän tiedonhallinnan sekä vähentää tuplakirjauksia ja parantaa massatiedon laatua läpi projektin elinkaaren.
¶ Velvoite standardien noudattamisesta hankintasopimuksiin
Jotta massatiedon vakioidut käytännöt juurtuvat pysyvästi, ne on sisällytettävä suunnittelu ja urakkasopimuksiin. Sopimusliitteisiin kirjataan projektissa käytettävät pakolliset tietokentät ja formaatit, yhteisen muuntokerrointaulukon noudattaminen sekä ohje poikkeamien dokumentoinnista. Lisäksi edellytetään projektille määritellyn prosessimallin mukaisia toimintatapoja sekä vähimmäistaso suunnittelu ja toteumatiedon luovutukselle.
Hankintakriteereihin voidaan sisällyttää pisteytys, joka huomioi kiertotalousasteen, CO₂intensiteetin ja datan laadun. Näin tilaaja ohjaa markkinoita tuottamaan vertailukelpoista ja laadukasta tietoa ilman jatkuvaa erillistä ohjausta.
Toimenpiteiden tuloksena syntyvät yhtenäiset hankinta ja sopimusliitteet tehostavat projektien läpivientiä ja varmistavat, että massatiedon hallinnan periaatteet toteutuvat käytännössä. Nämä sopimustekstit kannattaa laatia yhtenäisiksi kaikkien toimijoiden käyttöön yhteisessä kehitysprojektissa.
¶ Muut jatkokehitysehdotukset
Tässä työssä tunnistettiin uusia vakiointitarpeita ja tämän työn ulkopuolelle rajautui seuraavia kokonaisuuksia: sanasto, tietomallit ja potentiaalit uusille erilaisille sovelluksille kuten massansiirron työkalu. Näiden vakiointi- ja kehittämistarpeita suositellaan tarkennettaviksi seuraavissa vaiheissa.
Tässä työssä määriteltiin myös tietokenttien pakollisuudet sillä tasolla, että tiedon virtaus järjestelmien välillä mahdollistuu. Potentiaalisesti tarpeellisia tietokenttiä tunnistettiin työpajoissa suuri määrä. Niiden pohjalta olisi hyödyllistä määrittää laajempi suositeltu tietotarvekokonaisuus, joka ohjaa kohti kiertotaloustavoitteita ja edistää seurannan tarkentamista. On tärkeää, että kiertotalousraportoinnin vaatimat tiedot kulkisivat tietojärjestelmien välillä.
Tämän vakiointiprojektin tuloksina esitetyt mallit on koostettu yhteisten työpajojen, haastatteluiden ja moninaisten lähtötietojen pohjalta. Kaikkia käyttöön otettavaksi esitettyjä vakioituja malleja, luokituksia ja lukuarvoja sekä niiden soveltuvuutta käyttöön tulee tarkastella todellisissa käyttötapauksissa ja tarpeen mukaan tarkentaa ja kehittää niitä alaa paremmin edistävään muotoon. Valtakunnallisesti jaettava avoin massadata mahdollistaa alueellisen ja kunnallisen datan seurannan ja vertaisarvioinnin sekä niiden merkityksen hyvien käytäntöjen leviämisessä.
¶ Liitteet
Tämä wiki-artikkeli toimii johdantona. Yksityiskohtiin pääsee liitteistä:
- Loppuraportti
- Liitteet 1–3: Käyttötapauskuvaukset
- Liite 4: Muuntokertoimien lähdeaineisto (Infra 2015 Määrämittausohje)
- Liite 5: Kenttämäärittelyt ja pakollisuudet
- Liite 6: Soveltamisohje
- Liite 7: Maanmittauslaitoksen Arviointi- ja korvaustiedot ‑sarjan Liite 7: Maa‑ ja kiviainesten tilavuuspainoja
Lisätietoa projektista projektin verkkosivuilta Maamassatietojen vakiointi
¶ Projektiryhmä
Noora Arola, Sitowise (Projektipäällikkö)
Anna Railo, Sitowise (Laadunvarmistaja)
Eeva Vahtera, Sitowise
Riikka Virtanen, Sitowise
Jari Kainuvaara, Sitowise